Sivut

perjantai 18. marraskuuta 2016

Älylaitteiden tiirailu pelastaa perheen


Katson silmiin, reagoin jokaiseen äännähdykseen, puhun, laulan, luen, hyppyytän, kutitan, kerron, mitä lapsi osoittaa milloinkin sormellaan ja juoksen pöydän ympäri hippaleikissä - koko ajan ja joka päivä jo toista vuotta.

Olen äiti, joka ei käytä älylaitteita käytännössä ollenkaan taaperon läsnäollessa. Meillä ei ole edes telkkari päällä lapsen ollessa hereillä. Olen "ihanneäiti", ainakin Helsingin kaupungin uuden kampanjan perusteella. Siinä tabletin ääressä oleminen rinnastetaan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan.

En tiedä, kuinka yleistä tällainen "lapsen pahoinpitely" on. Tietenkin "ihanneäitinä" koen, että lapselle täytyy olla läsnä - mutta kohtuus kaikessa. "Ihanneäiti" voi tuhota perheen!

Tylsyydestä masennukseen

Aikuiset aivot tarvitsevat aikuisten virikkeitä ja haasteita. Lasta edeltänyt arkeni koostui tietotyöstä, oman yrityksen pyörittämisestä ja mainoskampanjoiden suunnittelusta. Vapaa-ajalla tuotin musiikkia, bloggasin ja vloggasin. Suurta iloa tuotti myös uusien asioiden opettelu. Olen tyypillinen introvertti ja viihdyn itsekseni tekemällä jotakin mieluista, jolloin aivot saavat työskennellä kunnolla.

Kun lapsi syntyi, muuttui arki täysin. Mieheni pitkien työpäivien vuoksi olen ollut paljon yksin vauvan kanssa. Isovanhemmatkin asuvat kaukana. Aikaisempi aivoja stimuloinut toiminta vaihtui vauvan kanssa keskusteluun: "Missä pallo? Siellä pallo!" Tylsyys iski vasten kasvoja! Aivotoiminta taantui ja suupielet kääntyivät alas. Tiedostin koko ajan, mistä masennus johtui: aivot eivät saaneet aikuisten virikkeitä, koska olen "ihanneäiti" ja huomion lapseni täydellisesti!

Kerroin miehelleni ongelmastani, ja hän kehotti minua hieman hölläämään. Minun ei pidä olla "ihanneäiti"!

Kun Helsingin kaupungin iPad-äiti-kampanja pärähti käyntiin, niskakarvani nousivat pystyyn. Mielestäni vanhemmuuteen kohdistuvat vaatimukset ovat jo tällä hetkellä korkeammat kuin koskaan aikaisemmin. Omassa lapsuudessani oli aivan normaalia, että aamupalapöydässä sekä isä että äiti lukivat päivän Hesaria. Muistan myös ne lukuisat hetket olohuoneessa, kun äiti luki nojatuolissa kirjaa ja isä sohvalla uusinta Aku Ankkaa minun piirrellessä lattialla. Koin oloni onnelliseksi - kaikki tekivät itselleen mieluista asiaa.

Mielestäni on täysin kohtuutonta, että iPadia (siis Hesaria, kirjaa tai Aku Ankkaa) lukeva äiti peilataan väkivaltaiseksi lapsiaan kohtaan. Teen tällä hetkellä kovasti töitä sen eteen, etten olisi "ihanneäiti". Että unohtuisin sohvalle lukemaan hyvää lehtiartikkelia aikuisen ajatuksin sen sijaan, että vain pintapuolisesti silmäilisin sivua keskittyen herkeämättä kuitenkin taaperon touhuihin.

Totaalisesti lapsensa ignoraavat vanhemmat ovat nyt asia erikseen, mutta "ihanneisät ja -äidit" huomio! Jos väähääkään välitätte perheestänne ja pienokais(t)enne onnellisesta lapsuudesta,
TIIRAILKAA NYT HELVETISSÄ VÄLILLÄ SITÄ IPADIÄ, JOTTETTE SUISTU PIMEYTEEN!!!

5 kommenttia:

  1. Isä luki länsimaisen filosofian historiaa:-) :-)

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa.

    VastaaPoista
  3. Hyvä Maija! Kirjoitat täyttä asiaa! Hieman "laiskempien" vanhempien lapsista kasvaa oma-aloitteisia, itsenäisesti ajattelevia ja toiset huomioon ottavia! t.Päivi

    VastaaPoista